|
|
Me emme tiedä
mikä harhaan käänsi pään
mikä voima veti
valokiilaan lähestyvään
rekan alle
viimeinen huuto hukkuu
ei vielä poika tiedä mitään
kun kotona nukkuu
jää talon ovi auki
se odottaa palaavaa
viima huoneessa
kynttilät sammuttaa
poika herää
kylmän syleilyyn
ei tiennyt vielä kynttilöiden
pöydällä saavan syyn
on isä mennyt
ja poika käsittää nyt
ettei voi milloinkaan
ei neuvoa antaa
ei elon taakkaa kantaa
ei enää milloinkaan
jos voisi viimeisen tunnin
jotenkin saada takaisin
kiittää vai hyvästellä
kuinka sen ajan jakaisin
vaan ei saa enää nähdä
poika isää poislähtevää
pihaan jäi vain jalanjäljet
myös meistä jäljet toisiimme jää
on isä mennyt
ja poika käsittää nyt
ettei voi milloinkaan
ei neuvoa antaa
ei elon taakkaa kantaa
ei enää milloinkaan
|
