|
|
Se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen, joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyöveli
kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
|
